-------Takaisin etusivulle-------- -----Taakse päin-----

Lato

Niinkuin useimmat muutkin pienet kylät, tämäkin oli alkanut hitaasti tyhjenemään kaupunkeihin. Jäljellä ainoastaan maanviljelijöitä ja muutama sinnikäs yrittäjä. Ennen niin vilkkaassa keskustassakin enää muutama asukas, joiden ympärillä olleet kaupat ja pankit ovat hiljalleen rappeutuneet lähes tunnistamattomiksi. Aina välillä muutama kaupunkilainen tulee katsomaan synnyinkyläänsä. Kiertelevät kertoen lapsilleen missä mitäkin oli, silloin aikoinaan. Julkinen liikennekkin kaikonnut paremmille seuduille. Enää vain joskus jokin kiireinen taksi kulkee kylän poikki kiroten samalla huonoja teitä. Entinen kunnantalo hiljentynyt puheista. Vanha kirkko poltettiin maan tasalle, jonkin ulkomaalaisen päähänpistoksen takia. Vanha uskollinen kivisilta on ainoa keino ylittää joki. Siitäkin toisaalta irtoilut kiviä ja laastia. Kylän koulu homehtui ja perheet siirtyivät toisaalle.

Keskustasta etelään mentäessä on toinenkin kylä. Aikoinaan itsenäisen kunnan helmi. 800 hengen kyläyhteisö, jossa toisia autettiin aina kun voitiin. Nykyään jäljellä vain yksi asukas. Vanha maanviljelijä, joka oli yhdeksän lapsen isä. Vaimo kuoli lähemmäs vuosikymmen sitten. Harva lapsista ehti edes tulla äitinsä hautajaisiin. Kaikilla heillä omat perheet ja kiireensä. Perheen sukutila saanut viimeisen asukkaansa, samain kuin koko pieni kylä. Mies viljelee enää vain perunoita omiin tarpeisiinsa. Lähin kauppa on kymmenien kilometrien päässä, joten sinne ei pääse kuin harvoin. Ajokortti riistettiin iän takia. Aikaansa hän viettää kalastamalla ja juomalla omatekoista viiniä. Päivät kierävät samaa rataa yhä uudestaan ja uudestaan. Välillä joku kaupungin työn tekijä tulee katsomaan voisivatko merkata kylän asumattomaksi. Paikalle haluttaisiin perustaa huvipuisto. Kaikki arvokas on unohdettu. Kyselivät ainoastaan kuinka paljolla talo olisi kaupan. Ei mitään kunnioitusta vanhempaa väestöä kohtaan. Haukkuivat työttömäksi juopoksi. 72-vuotta maataviljellyt ja siinä sivussa muita töitä, jotta perheelle saisi ruokaa pöytään. Ja kaiken tuon jälkeen haukutaan työttömäksi ja turhaksi valtion menoeräksi. Lapsetkaan eivät kehtaa tulla katsomaan eläkeläistä isäänsä. Muutama liian häpeissä isästään ja toiset häpeävät itseään, kun jättivät oman isänsä yksin. Mutta raha ongelmien keskellä kyllä kehtasivat isältään kysyä. Useaan kertaan kaikki säästöt lähettänyt lapsilleen, muttei koskaan tullut kiitosta.

Maanantai... uuden viikon alku. Mies nousee varhain nostamaan perunoita maasta. Radiossa olivat luvanneet pakkasta ensi viikolle. Tänäkin vuonna kaikille lapsilleen lähettänyt kirjeen, jossa pyytää voisivatko tulla auttamaan perunan nostossa. Koskaan ei vastausta ole tullut. Mies ottaa traktorin avaimet naulasta ja lähtee kulkemaan kohti ulkoovea. Mies tarttuu muutama vuosi sitten uusittuun oveen ja työntää sen auki. Hänen eteensä avautuu hyvässä kunnossa oleva piha. Hän asteleee alas viime vuonna maalattuja rappusia nojaten koristeltuun kaiteeseen. Traktori on parkkeerattu äskettäin punamullalla maalattuun katokseen, minkä vanahan miehen isä oli hirsistä väsännyt vuosisata sitten. Mies käynistää vanhan David traktorin ja lähtee ajamaan hyvä kuntoista soratietä pitkin murentuneelle asfatille. Sitä pitkin hän pääsee ensimmäiselle hehtaarin pellolle. Sukutilaan kuuluu kaikkiaan 32 hehtaaria peltoa ja 18 hehtaaria metsää. Vain neljä hehtaaria on viljely käytössä, mutta silti mies hoitaa kaikkia peltojaan. Ihan siltä varalta jos joku lapsi haluaisi ottaa tilan itselleen. Mies saapuu pellolle ja kääntää ensimmäisen pätkän. Sen jälkeen alkaa keräämään perunoita

______________________________________

Sain tämän tarinan idean kuuneltuani erään laulun youtubesta. Otin perus idean täysin kyseisesä laulusta, mutta lisäsin siihen lisää taustaa ja muuntelin ympäristöä. Sekoitin myös joukkoon kelpo annoksen poliittisia mielipiteitäni. Muunmuassa maaseudun tyhjenemistä, eläkeläisten hoitamista tai ajattelua siitä että lapset eivät tuota vanhemmille kuluja enää 17-vuoden jälkeen. Tässä tosiaan olisi se laulu mistä puhuin: KIROSANA: Lato