Uriellenin Blogi

-----Takaisin Etusivulle----- -----Taakse päin-----

20.4.2022

Kevään saapuminen

Nyt olisi sitten Suomen synkkä, pitkä, kylmä ja luminen talvi takanapäin. Omasta mielestäni oli mukavaa saada vaihteeksi kunnon luminen talvi tänne eteläisempäänkin Suomeen, koska moni talvi täällä on ollut lähempänä syksyä kuin talvea. Lisäksi saihan kaunis talvi minutkin ulos liikkumaan. Tuli sitä hiihdettyäkin omien laskujeni mukaan sellaiset 150 kilometriä. Näin jälkikäteen miettiessä olisihan sitä voinut enemmänkin hiihtää, mutta minkä voi, kun ei aloittanut heti alkutalvesta. Muutaman kerran kävin luistelemassakin, mutta enemmistö kerroista oli koulun kautta. Luistelu on muuten mukavaa puuhaa, mutta jalat sen jälkeen ovat sen verran lytyssä, että ei pahemmalla väliä. Koulun kaksois-liikuntatunnin jälkeen oli kävely kyky kaikonnut lähes kokonaan. Eihän siitä kuitenkaan valitettu opettajan kuulen, koska muuten numero laskisi rymisten. Lisäksi oli mukavaa eräällä kerralla, kun ajoin luistelujäälle, jota ei ollutkaan aurattu. Eihän siinä muuta kuin takaisin kotiin löhöilemään sohvalle. Sinänsä olisin voinut kolatakin jonkin laisen alueen, jossa luistella, mutta eihän siellä ollut kolaa sillä kertaa.

Takaisin tähän hetkeen! Kevät on siis saapunut ja luonto alkaa heräämään. Ojissa kasvoi pieniä voikukkia, kunnes joen tulvavesi hukutti ne. Nurmikko alkaa vihertämään, kunnes tulee jälleen pakkasasteita yöllä. Lämpö kohoaa lyhyiksi ajoiksi korkealle, jolloin huoneessa on liian kuuma. Yöllä taas on niin kylmä, että huoneessa tulee vilu. Aurinko on alkanut paistaa sokaisevasti, joka ei ole mukavaa skootterilla ajaessa. Huoneen pöly kerrokset korostuvat auringon valossa niin, ettei kehtaa flikkojakaan kutsua käymään. Joki vesi alkaa olemaan niin korkealla, että on ollut pakko siirtää rannasta asioita turvaan. Keksisinköhän vielä jotain valitettavaa... no nyt ei kyllä keksi mitään mistä kehtaisi valittaa täällä julkisesti.

Pian alkaa myös minulle mökki kausi. Noin kuukauden päästä tarkemmin, jolloin pääsen kesälomalle. Saa nähdä mikä on tämän kesän mielenkiinnon kohteeni. Viime vuona oli lukeminen, sitä edeltäneenä kesänä oli taas kirjoittaminen. Tänä kesänä saatan innostua liikkumisesta tai vastaavasta. Tälläkin hetkellä harrastan kävelyä metsässä ja ympäri kylää. Kaverini kanssa pitäisi myös käydä museossa, koska meillä on perinteenä käydä joka kesä museossa, koska... no ei sitä jaksa koko ajan pelata. Tässä järjestelmässä hauskaa on se, että maksumies vaihtuu vuosittain. Tänä vuona on minun vuoroni maksaa molemmat sisään, ellen vallan erehdy Museon ja opiskelun lisäksi oletettavasti jatkan aktiivista uimista. Edeltäneenä kesänä kävin uimassa noin neljäkertaa viikossa (Tämä tieto on siis vanhasta kalenteristani). Uiminen on todella viihdyttävää puuhaa ja tulen luultavasti kirjoittamaan tästä aiheesta myöhemmin tarkemmin. Saatampa tehdä myös pitkän moporeissun ympäri Suomea, jos bensan hinta on siedettävällä tasolla. Autollakin tulen ajamaan oletettavasti jonkin verran, jotta saisin autokortin.

Mitä poliittiseen kenttään tulee, olen joutunut kärsimään monia pettymyksiä. Suurimpana niistä on jatkuvasti vahvistunut tieto siitä, ettei Sinimusta liike luultavasti saa kannattajakortteja tarpeeksi. Ei kyllä kauaksi jää siitä, että Sinimusta liikkeestä tulisi puolue. Jos olisi tullut vain muutama sata kannattajakorttia... no turha sitä on enää murehtia. Itsehän en alaikäisenä voinut itse ilmaista kannatustani kannattajakortilla, mutta olen mielenkiinnolla seurannut tilannetta. Toinen itseäni ärsyttävä aihe Suomen politiikassa on NATO. Tuo Pohjoisen Atlantin Puolustusliitto, joka on saanut lippunsa alle melkeinpä kaikki Euroopan valtiot. Nyt Ukrainan tilanne pakotti Suomen sekä Ruotsin pohtimaan nopeasti mitä tekevät NATOn kanssa. Venäjä uhkailee meitä idästä, mutta lännestäkään emme saa vakuuttavia takuita turvallisuudellemme. Jos lähetämme NATO-hakemuksemme saattaa se laukaista laajamittaisen sodan pientä valtiotamme vastaan. NATO ei kuitenkaan auttaisi meitä tarvittavalla mittakaavalla, jos Venäjä hyökkäisi sopimuksen käsittely aikana. Toki he lupailevat materiaalista tukea, mutta Suomen ongelma ei ole materiaali pula, vaan pieni väestö. Suomen väestö on siinä 5,6 miljoonan paikkeilla, kun taas Venäjällä on väkeä jopa 145 miljoonaa. Eli nopealla matikalla laskettuna noin 25 kertaa enemmän väkeä (Tarkemmin laskettuna kylläkin 26,388 kertaa suurempi). Olemme siis reippaasti alakynnessä. Tietenkään emme taistele näillä luvuilla, mutta silti heillä on saatavilla reippaasti enemmän väkeä armeijaan. No saa nähdä mitä herramme tällä kertaa päättävät. Itse pysyisin poissa NATOsta ja kehittäisin vain kotimaista puolustustamme. Eihän se riittäisi todellakaan tilanteessa, jossa Venäjä hyökkäisi suomeen, mutta ilman NATOa voisimme ehkä välttää sodan. Toisaalta saattaa Venäjä hyökätä ilman syytäkin. NATO nyt vain olisi loistava syy hyökätä Suomeen. Olemme siis todella pahassa paikassa.

25.1.2022

Hiihdon hupaisuus

Tässä kun on aikansa löhöilyt tietokoneen ääressä sekä liikkunut paikasta toiseen skootterilla on kunto päässyt laskemaan. Kuitenkin elämä saattaa odottamatta potkaista vauhtia, jos meno alkaa olemaan liian tylsää katsottavaa. Niin kävi minulle. Uskollinen skootterini päätti mennä lakkoon ja hyytyä autotielle. Onnekseni autotie sattui olemaan vähäliikenteinen, joten pääsin lykkimään romukasan pyörätielle. Siitä sitten hupi vasta alkoi. Yritin polkea skopoa käyntiin valehtelematta vartin, jonka jälkeen luovutin. Nopeasti käytyäni läpi vaihtoehdot päädyin työntämään skootterin kotiini. Ei sinäänsä 4,6 km ole pitkä matka, mutta kun skootteri painaa 87 kg ja tankissa on 7 l 98:sia sekä mukanani on n. 4 kg reppu, niin oli se hieman raskasta. Kotiin päästyäni aloin tukimaan isäni kanssa, ettää mikäs kettu siinä koneessa on. Ensin tarkastettiin sytytystulppa, joka oli kunnossa. seuraavaksi tarkistimme 98:sin saanin. Siinäkään ei ollut vikaa. Pakoputki ei ollut tukossa. Akussa oli virtaa ja sähkö kulki normaalisti. Venttiilit olivat kunnossa, joten mimulla ei ole harmainta aavistusta mikä siinä on vikana. Koska skootteri ei pelaa, niin olen joutunut kulkemaan kaikki matkani pyörällä. Nyt parin kerran jälkeen ei se ole tuntunut niin raskaalta, mutta kyllä se olisi ollut hyvä, jos olisin liikkunut koko ajan jonkin verran. Tällainen nopea opetus niille muutamille ala-astelaisille jotka olen laittanut lukemaan tätä sivustoa. (Ei siis väkisin vaan ihan kaverin pikkusisarukselle esittelin tätä sivustoa, jos siis joku vihreä tätä lukee)

Skootterin kanssa en jaksanut sählätä, joten päätin alkaa taas kulkemaan vanhempieni kyydillä. Liikunnassa oli hiihtoa, joten jouduin raahaamaan sukset auton peräkontissa. Ensinnäkin niiden saaminen sinne oli sellainen uratta ettei pahemmalla väliä. Koulussa hiihto sujui hyvin ja oli mukavaa. Hikihän siinä tuli tietenkin kaltaiselleni pimeään lukittautuneelle nörtille. Hiihdon jälkeen minulla oli vielä muutama tunti, jotka nekin sujuivat poikkeuksellisen hyvin. En tiedä johtuuko hyvästä mielestä, joka seurasi hiihdosta vaiko siitä että opettajilla oli hyvä päivä. Koulun jälkeen muistin että minun piti kävellä kotiin ja siihen loppuikin se hyvä päivä. Keksin kuitenkin nerokkaasti kävelymatkan alussa että jokihan on hyvin jäässä ja sen päällä on mukavasti lunta. Kummempia miettimättä lähdin joen rannalle ja puin sukset päälleni ja lähdin hiihtämään. Matka oli tosiaan sellainen 4,6 km joten ei hirveän pitkä hiihto matka. Jäinkin miettimään perille päästyäni haluaisinko hiihtää muutaman kilometrin pidemmälle ja takaisin, mutta lopulta murtunut varvas sai minut menemään sisälle

3.12.2021

Talvi on mukavaa aikaa

Minä, kuten monet muutkin suomalaiset, pidän talvesta. Lumi on yksi talven tunnus piirteistä ja se luo monia uusia mahdollisuuksia. Esimerkiksi koulun liikunta muuttuu täysin. Normaalien liikunta tuntien pelien tilalle tulee talvisempia ja usein parempia korvikkkeita. Sählyn tilalle tulee jääkiekko. Juoksun tilalle tulee hiihto. Jalkapallon tilalle tulee... no jalkapalloa lumessa, mikä on kuitenkin hauskempaa. Itse olen alkanut poikkeuksellisesti liikkumaan vapaaehtoisesti. Käyn hiihtämässä aina kun kerkeän. Hiihtämisen lisäksi tajusin voivani jatkaa kesäistä paljasjalka kävelyä pihalla talvellakin. Tietenkään en voi kävellä yhtä pitkiä matkoja, mutta pikku hiljaa matkat pitenevät. Pisin lenkkini on noin 500 metriä. Täällä Länsi-Suomessa on ollut jo pian kuukauden ajan lunta ja kylmä. Tämän ajan jakson aikana jalkapohjistani on tullut paksummat. Muutama haaverikin on käynyt. Kerran astuin jonkin terävän päälle ja jalkapohjani keskiosaan tuli haava. Verta tuli suhteelisen paljon, mutta ei ollut hirveän kipeä. Metsässä on mielestäni myös mukavampaa kävellä näin talvisin. Hiljaista, rauhallista ja omia ajatuksia. Käyn melko usein kävelyllä metsässä ja varsinkin lumisateen aikana on aavemmaisen hiljaista. Pelkästään askeleet ja hengitys rikkovat hiljaisuuden.

Olen alkanut myös yhä enemmän poistumaan mukavuus alueeltani eli yksin olosta. Olen käynyt vajaan viikon aikana kolmessa julkisessa tapahtumassa, joissa kahdessa vapaaehtoisena apuvoimana. Kirkossakin kävin, mutta siellä olevat käytännöt ovat hieman pimennossa. Milloin pitää nousta ja vastaavaa. Meinasin myös käydä ehtoolisella, mutten kehdannut. Kai sekin tulee jossain vaiheessa.

Pelaaminen on jäänyt hieman sivuun, koska opiskelut ovat alkaneet mennä alamäkeen. Koe numerot ovat laskeneet reippaasti, joka saattaa johtua ihan vain koe alueen vaikeudesta, mutta parempi se on kai yrittää opiskella ahkerammin. Myös saattaa olla syynä syvälliset aiheet, joita alan pohtimaan tunnilla jättäen opetuksen sivuun. Muunmuassa etiikka teki jälleen tällaisen vaikutuksen. Aloin pohtimaan sotien eettistä oikeuden mukaisuutta ja omia arvojani. Kokeessa sitten kysyttiin vaihtoehtoismedioista ja historiallisista henkilöistä. Omaksi onnekseni osasin vastata näihin vaikken nyt ollut suoranaisesti kerrannut kyseiseen kokeeseen. Mediasta olen oppinut ajanmittaa yhtä kuin toista ja historia on muutenkin leipälajini. Muistan hyvin kuinka yhteen aikaan luin muutamaa kirjaa lukuun ottamatta kaikki lähi kirjasoni historia osaston kirjat. Siihen taisi kulua puolisen vuotta. Jälleen saa kiittää ilmaista lainaamista ja loistavaa kirja valikoimaa. Tuosta luku ajasta tuli sitten myöhemmin ongelmia aloittaessani kirjoittamisen. En ollut lukenut pitkään aikaan muuta kuin historia kirjoja. Tästä syystä ensimmäiset fantasia tarinani ovat melkoisen historia kirjamaisia.

12.11.2021

Hikke raja

Pikku hiljaa kun toistaa saman asian useamman kerran päivässä alkaa kyseinen asia tympimään. Itsellen tällainen asia oli kokeisiin kertaaminen. Ensin luen kerran tai pari kappaleet, jonka jäleen kirjoitan ylös ulkomuistista, mitä satunkaan muistamaan kappaleesta. Ja yleensä muistan kaiken muun paitsi sen mitä kokeessa kysytään. Esimerkiksi muistin ensimmäisen maailmansodan tapahtumista vähän liian montakin faktaa, mutta kokeessa kysytäänkin jonkin aseen merkkiä. Lopputulema on toisin sanoen yleensä se että teen esseen niistä muutamista asioista, jotka tiedän ja loput yritän kaivaa jostain aivojeni syövereistä. Muistan erityisesti yli sivun kahden A4 paperin pituisen selityksen ms1 alkamis syistä. Aina sen serbialaisen terroristin opiskelu taustoista valtioiden välisiin diplomatisiin tapahtumiin.

Nyt olen tosiaan viettänyt useamman viikon melkeimpä pelkästään kirjojen parissa. Matematiikan tehtäviä olen tehnyt yhä uudestaan ja uudestaan. Luin yhäö uudestaan samoja sivuja ja lauseita. Pythagoran kauseeb periaate syöpui muistiini lopuksi ikääni. Hypotenuusan neliö on kahden kateetin neliöiden summa. Opiskelun sivussa olen ollut oppilashallinnossa ja seurannut politiikkaa. Myös jo valmiiksi tehtyjä projekteja pitää ainja välillä mennä korjaamaan, kun opettaja ilmoittaa ohjeissa olleesta virheestä. Esim: lähde tarkkuus, fontit, tekstin määrä, lähteiden määrä, teksti tyylit. Nämä erityisesti tympivät ja varsinkin silloin kun olimme tehneet ryhmätyönnä suuren dia-esityksen. Sen valmistuttua tuli apuopettaja, eli toisinsanoen turha rahan menekk, tarkistamaan tekstiä. Vasta tässä vaiheessa kyseinene henkilö päätti ilmoittaa, että kuvien lähteet pitää merkitä itse dia-esitykseen. Itselläni kuvien sijainit oli merkittynä omalle asiakirjalleen, mutta sitä en enää löytänyt. Sillä pienellä hetkellä itse hillintäni oli lähellä pettää. Keho alkoi tekemään oman pillinsä mukaan. Ensimmäisenä käsi puristui nyrkkiin ja syke kiihtyi. Jokainen kehon solu oli valmis lyömään tuon omahyväisen turhakkeen sellaiseen kunttoon, ettei mikään voisi enää sitä pelastaa. Minun täytyi tehdä reilusti töitä, jotta saisin pidettyä kehoni kurissa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun olin menettämäisilläni kehoni ja mieleni kontrollin.

Kyllä alkaa tulevan elämän mietiskelykin tympimään nyky maailmassa. Kun olin lähellä läpäistä peruskoulun, niin sitä pidennettiin periaatteessa toiselleasteellekkin. En kylläkään ole vielä saanut mistään kunnolla selkoa kutsutaanko lukiota vielä toiseksi asteeksi vai peruskouluksi, koska en ole tutustunut aiheeseen merkittäbästi. Aloin kolmisen kuukautta sitten seuraamaan eduskunnan tapaamisia ja ottamaan selvää eri puolueista. Itse kiinostuin erityisesti Perus suomalaisista ja Sinimusta liikkeestä. Molemmissa on hyviä ideoita ja aatteita, mutta myös paljon negatiivisia puolia. Voisi sanoa niiden olevan parhaita huonoista. Perus suomalaiset ovat liian moninainen puolue, jossa on liikaa eri tavoilla ajattelevia ihmisiä. Itse näen sen sekä positiivisena että negatiivisena asiana. Monenlaiset ajattelutavat rikastuttavat keskustelua ja päätöksen tekoa, mutta toisaalta täytyisi ajaa monien eri ihmisryhmien etuja. Tällöin omien kannattajien edut vaikuttavat pienemmiltä, eikä hallinnon vaikutus kansaan näytä merkittävältä. Sinimusta liike taas on ehkä hieman liian radikaali omaan makuuni, mutta paras mitä on. Puolue ohjelmasta suurinosa sopii omaan ajattelu tapaanni, mutta

21.9.2021

Monia projekteja

Pakko myöntää. Jotenkin aina kun aloitan jonkin projektin alan tekemään sivussa useita muita projekteja. Nytkin minulla on käynnissä useampia projekteja. Kouluprojekteista en edes puhu, koska niitä menee ja tulee. Puhun vapaan ajan projekteistani. Aloin noin viikko sitten kehittämään Uriel-sedän satunurkkaa. Aioin alun perin tehdä sinne tarinoita ilman tarkempaa miettimistä ja yritän edelleen pitää ne "kevyinä" projekteina. Siitä huolimatta olen alkanut kirjoittamaan tarinoistani raaka versioita käsin. Itse olen siis kirjoittanut jo useamman "kirjan". Eivät ole mitään laatu teoksia enkä tule koskaan julkaisemaan. Itse kuvailisin niitä kirjojen sijasta testeiksi tai harjoituksiksi. Mietin mikä toimii ja mikä ei. Olen nyt tosiaan saanut kirjoitettua ladosta raakaversion. Vielä pitäisi lukea se pariin kertaan läpi ja tehdä raaka versioon raakakorjaukset. Sen jälkeen alan kirjoittaa tänne sivustolle sitä ja teen samalla korjauksia juoneen yms.

Minulla tosiaan on useampia tarina projekteja käynissä ladon lisäksi. Kirjoitan tällä hetkellä yhteensä kolmea eri tarinaa. Kaksi niistä olisi tulossa tänne sivustolle. Toinen tänne tuleva tarina on ainakin tällä hetkellä "Ajaton mies". Tarina kertoo miehestä joka keksii aikakoneen ja saa ikuisen elämän. Kolmas projektini, joka on itse asiassa pian kaksi vuotta vanha on "Viimeiset Telluksella". Huono nimi, tiedän. Kyseinen tarina on piakkoin valmis ja saan vapautettua aikaa suhteelisen paljon. Tuo tarina omaa tällä hetkellä 382 sivua ja koostuu kahdesta osasta. Sitä en tuo tänne sivustolle, koska se on sen verran kömpelöä tekstiä. Onhan se nyt paljon parempaa kuin mitä Lato tällä hetkellä, mutta itse en katsoisi niitä samaksi asiaksi. Olen tottunut kirjoittamaan tarinoita ensimmäisessä persoonassa, mutta nyt olen alkanut testaamaan erilaisia tyylejä. Muun muassa juuri tuon Ladon olisi ainakin tarkoitus olla kerrottu kolmannesta persoonasta. Eli mies itse ei ole kertoja.

Tänään aloin myös tekemään uutta osiota sivustolleni. Periaatteessa huonompi versio (vaikkakin hienommalla taustalla) Zaroksen resursseja osiosta. Itse laitan sinne itse hyödyllisiksi toteamiani sivustoja. En ole saanut sinne vielä juurikaan mitään, mutta saa katsoa, jos jossain vaiheessa jaksan panostaa siihen. Kaiken lisäksi pian alkaa Työ Elämään Tutustuminen, enkä ole saanut vieläkään mitään varmaa paikkaa. Oli mukavaa kuunnella kavereiden toimittelua siitä, kuinka heillä on jo tiedossa useampi paikka tai sitten että vanhemmat hoitavat.

8.9.2021

Laiskuus on ikuista

Tänään taas on ollut sellainen päivä, jolloin ei saa mitään aikaiseksi. Koulusta päästyäni ruokin lemmikit ja siirryin huoneeseeni. Käynnistettyäni koneen menin heti discordiin ja aloin pelata. Lopulta päätin ryhdistäytyä ja käydä lenkillä. Kävelin vähän päälle kilometrin ja takaisin. Palasin koneelle ja kaverini oli lähtenyt johonkin. Aloin siis tekemään koulu juttuja. Äidinkielen esitelmää muun muassa. Kirjoitin samaa tahtia aiheesta tietoiskua (Väinö Linna). Kirjoitin myös päiväkirjaani pitkästä aikaa päivittelyä ajatuksistani. Mukavaa lukea jälkikäteen, mitäs ajattelin tuolloin vaikkapa koulusta tai opettajista. Kaveri porukastani en kirjoita mitään, koska mielipide heistä muuttuu, joka välissä. Itse asiassa se on ennemminkin valitusten kirja. Siinä ei ole paljoltikaan positiivista asiaa. Luettelen vain päivän negatiiviset tapahtumat.

Tarkistelin myös sähköpostejani. Ja niitä riittää. On kaksi protonmailia, yksi gmail ja kolme (kaksi turhaa) outlookkia. Eipä siellä ollut mitään ihmeellistä. Viestejä Epikiltä ja Jadexilta. Ja niin! Lisää Luke Smithin videoita Peertubessa.

3.9.2021

Runescapeen palaaminen

No tämä oli arvattavissa. Kun lähipiirissä on useita henkilöitä, jotka ovat pelanneet runea niin jossain vaiheessa he siihen palaavat ja kysyvät minua mukaan. Jos et tiedä mikä peli on Runescape... Häpeä sinä tynnyrissä asunut goblini. Itselläni on useampia käyttäjiä ja vielä monin kerroin unholassa. Alkuaikoina kun olin alle 10-vuotta vanha niin loin yhtenään uusia käyttäjiä. Pelasin Runea kuin mitäkin beta peliä, jota ei voi tallentaa. aivan rehellisesti sanottuna moneen kertaan unohdin tunnukset, jotka olivat, luokaa 123456789 tai qwerty. Tänäpäivänä minulla on kolme aktiivista rune käyttäjää. Yksi niistä on solo pelaamiseen. Toinen on El Papelinon kanssa pelaamiseen ja kolmas youtube videoilla ollut. Ah niitä aikoja... elämä oli rentoa eikä mitään hävennyt. Julkaisin luultavasti lähemmäs sata tuntia editoimatonta materiaalia... tai no saatoin mie leikata joitain tausta ääniä pois, mutta enpä juurikaan. En enää muista edes mitä niille Rune videoille tapahtui. Kai ne jossain youtuben pohjilla ovat.

Toinen asia mitä tänään tein oli opiskelu. Eli ei mitenkään mielenkiintoinen päivä. Tein perus läksyt, luin kappaleita, kirjoitin romaania, suunittelin tieto isku osiota sivustolle ja siirryin pelaamaan. Töitä nyt ei ole hirveästi tehnyt, kun niitä ei ole ollut tarjollakaan. Jotain autolla ajelua, mutten näe siinä mitään hyötyä. Saatanpa käydä huomenna pitkästä aikaa metsässä lenkillä taikka vain kävelyllä. Siellä ajatukset yleensä selkeentyvät tai sitten saat jonkin loistavanidean. Pari vuotta sitten sain idean romaanin aiheeksi ja päätin alkaa kirjoittaa sitä. No sain sen valmiiksi nyt tämän vuoden puolella. Siinä välissä oli toki muutama muukin projekti, mutta sainpas loppuun. Alku vaiheessa kirjoittamista saatoin kirjoittaa kirjaa jopa 14 tuntia melkeimpä yhteen putkeen. Itsekkin tosin huomasin sen negatiiviset vaikutukset. Esim. paino laski ja kunto huononi. No ne, pystyi korjaamaan parissa päivässä. Pääasia kuitenkin oli, että kirja valmistui (melkein). Jotenkin minulla on pakkomielle korjata tekstien kirjoitus virheet heti tai myöhemmin. Yleensä myöhemmin. Tämä tapaus ei ollut poikkeus. Reilut kaksi vuotta myöhemmin avasin tekstini ja huomasin ettei sitä ollut korjattu, joten päätin korjata sen heti (tai siis se vie yleensä reilun viikon).

1.9.2021

Muutto valmis

Nyt olisi sitten viimeinenkin tavara paikallaan ja saisin alkaa kuluttamaan aikaani tämän sivuston säätämiseen. Tahtoisin mahdollisimman nopeasti laittaa sivustomme pois neocities verkkoalustalta ja siirtää omaani. Ei sillä, että Neocities olisi huono tai epämukava, päinvastoin! Tulemme luultavasti käyttämään Neocitiessiä tulevaisuudessakin, mutta olisihan se hauskaa pelleillä omalla verkkosivulla. "hasardia.xyz" En pääse yli tuosta. Se kuulostaa vain niin uskomattomalta, että voisin sanoa omistavani oman sivuston.

Koulu vuosi on lähtenyt hyvin liikkeelle. Vanhat kaverit ja kirjat, mutta uudet opettajat. Edellisen lukuvuoden lopussa saimme tietää suurimman osan opettajistamme jäävän pois, jolloin alkoi kiinnostamaan ketkä opettavat meitä. No... ihan siedettäviä opettajia saimme. Eivät he yhtä hyviä ole kuin entiset vakituiset opettajamme. Näitä uusia opettajia seuratessa voisi luulla heidän opettavan ala-astelaisia. Kaiken maailman pelejä ja leikkejä. En ymmärrä, miksi eivät voisi vain opettaa. Vaikka koulu onkin elämäni tärkeimpiä asioita en minäkään siellä ala turhan takia olemaan. No kunhan keskiarvo pysyy yhdeksän yläpuolella niin ei siitä kai mitään haittaa ole, jos outoja opettajia pitää katsella vielä vuosi tai pari.

22.8.2021

Unirytmi loisto kunnossa

Mikä on merkki hyvästä unirytmistä? Kenties se, kun nukut aina tietyn määrän? Oma vastaukseni on se, että heräät aina samaan aikaan. Menin viime yönä nukkumaan noin 6.40 ja heräsin puoli kahdeksalta. Olenko väsynyt? Kyllä! Antoiko se luvan jättäytyä pois muutto hommista? Ei! Eli toisin sanoen olen kuljettanut kahta kauheammin muutto kuormia ja huomenna pitäisi jaksaa mennä vielä kouluunkin. Se on sentään mukavaa puuhaa. Muuttamisessa on hauskaa kaikki muu, paitsi yhteisölle hyödyttömien tavaroiden kuljettaminen. Se kohta, kun kaikki tärkeä on jo uudessa paikassa, mutta pitää hakea vielä se saamerin ledikananmuna, jota kukaan ei ole ottanut kaapista sitten ostopäivän. Minulla ei ole kokemusta yksin muuttamisesta, mutta minulla on paljon kokemusta suurperheen muutosta. Olen ollut mukana jo neljä kertaa koko perheen tavaroiden siirtämisessä. Sisarusten pöydät ja kaapit. Vanhempien painavat puu huonekalut. Keittiön pakastimet ja jääkaapit. Kylppärin pesu- ja kuivauskoneet. Nämä ovat hyödyllisiä asioita, joita voi kantaa kiroilun avulla ilomielin. Kai tässä muutossa vielä viikko menee ainakin.

Sitten päästäänkin suosikki alueeseeni. Tietokoneisiin! Pelikannettava, jota olen käyttänyt lähi aikoina sanoi sopimuksen irti. Tämä tarkoittaa sitä, etten voi tehdä tätä sivustoa yhtä hyvin kuin pari päivää sitten. Kirjoitan tätä toisella kannettavallani, jolla kirjoittaminen on painajaista. Näppäinten viive on valtava. Eli toisin sanoen kirjoittaessani kone saattaa jättää kirjaimia laittamasta.

21.8.2021

muutosta koneen asentamiseen

Koodaaminen on ollut tänään kovassa vauhdissa kaikilla ylläpitäjillä. Itse tein omista sivuistani Englannin kieliset versiot. Toki ongelmana on oma kielipääni, joka ei ole maailman parhaimmasta päästä. Onneksi en tehnyt Ruotsin kielistä versiota, sillä osaan hädin tuskin esitellä itseni ruotsiksi.

Toinen oma projektini tällä hetkellä on muutto. Muutan noin 8km päähän uuteen asuntoon ja muutto kuormia on pitänyt tehdä jatkuvasti. Oma huoneeni on puolet pienempi kuin entinen huoneeni, mutta tavara määrä pysyi suunnilleen samana. Pari kaappia meni, mutta irtotavarat mahtuivat silti ihan hyvin vaikkakin hieman ahtaamalla. Vaikein tappelu on aina koneen virittäminen eli sen laittaminen pelikuntoon. Johtoja niputtaessa käy mielessä useita voimasanoja. Lopulta sain kelpo lopputuloksen. Pöydällä on hyvin tilaa kaksille hiirille ja näppäimistöille. Miksi kaksi? Koska käytän usein kahta konetta samaan aikaan. Ennen käytin kahta näyttöä, mutta puolisen vuotta sitten annoin toisen isoveljelleni, jolta hajosi näyttö. Aloin käyttämään tällöin "toisena näyttönä" kannettavaa tietokonetta. Voin sanoa tämän olleen vuosisadan neronleimaus. Toisella koneella pelaan ja toisella voin käydä äkkiä tarkistamassa jonkin asian ilman pelin rasittumista. Esimerkiksi Hoi4:ää Historicalilla pelatessa haluan joskus tarkastaa tarkempaa päiväystä, mutta minun peruna koneella selaimen käyttö saattoi pahimmillaan kaataa hoi4:n. Myöhemmin hankin parempia osia koneeseen ja pystyin käyttämään selainta huoletta. Ainoastaan joukkojen liikuttaminen pysähtyi toveiksi aina. Nykyään pelaan pelikannettavalla ja selaan nettiä pöytäkoneella. Joskus myös katson elokuvaa, jos vaikka lanitan yön.